Description:
<jats:p>Euroopan integraatiokehityksen tueksi on ollut tarpeen hahmottaa yhteistä eurooppalaista arvoperustaa ja kulttuurista identiteettiä, jotka yhdistäisivät maanosan 2500 vuoden yhtenäisen, mutta monipolvisen historian sekä kieleltään, tavoiltaan ja perinteiltään jyrkästikin toisistaan poikkeavat kansat. Käsitteet ’eurooppalaiset arvot’ ja ’eurooppalainen identiteetti’ tuovat mieleen kauniita, yleviä tai ainakin kunnioitusta herättäviä asioita. Kreikkalaisen filosofian, kristillisen lähimmäisenrakkauden ja roomalaisen oikeuden muodostama jykevä kolmikko on esitetty Euroopan henkisen perinnön kivijalaksi. Uuden ajan läntisessä Euroopassa on lisätty liimattu esimerkiksi tiedon ja luonnon hallinnan kasvuun perustuva tieteellis-tekninen sivistys, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon periaatteille rakentuva valistusajattelu, jatkuvaan rajojen ylittämiseen perustuva, faustiseksi kutsuttu tyydyttämätön uteliaisuus, itsekritiikin, itseironian ja kompromissien tekemisen taito ja kenties jopa yhteiskuntajärjestys, joka perustuu kilpailulliseen markkinatalouteen, mutta jakaa siten tuotettua vaurautta myös kilpailussa huonommin menestyville. Artikkeli tarkastelee antiikin sivistysihanteita sekä sitä, missä määrin klassiset sivistysihanteet vaikuttavat tai niitä vaalitaan nykyisessä länsieurooppalaisessa kulttuurissamme.</jats:p>